Kesätyöläisen kertomaa:

Keppihevosten suosio kasvaa kasvamistaan

Kep­pi­he­vos­ten suo­sio kas­vaa kas­va­mis­taan. Kun vie­lä itse pyö­rin kep­pi­he­vos­pii­reis­sä, har­ras­ta­jia oli aina­kin tuplas­ti vähem­män ja taso­kin oli pal­jon mata­lam­pi ver­rat­tu­na nykyi­seen. Omi­na har­ras­tusai­koi­na­ni kep­pi­he­vo­set oli­vat suu­rim­mal­le osal­le lähin­nä las­ten lelu­ja, vaik­ka muu­ta­ma aktii­vi­sem­pi ja kor­keam­mal­le täh­tää­vä har­ras­ta­ja jou­kos­ta löy­tyi­kin.

Minä pois­tuin kep­pi­he­vos­har­ras­ta­jien jou­kos­ta jo vuo­sia sit­ten. Kep­pi­he­vo­set vaih­tui­vat lopul­li­ses­ti oikei­siin hevo­siin, vaik­ka rat­sas­ta­mis­ta olin­kin har­ras­ta­nut perus­kou­lun alus­ta asti. Nyky­ään hevos­har­ras­tuk­se­ni pyö­rii lähin­nä oman hevo­sen ympä­ril­lä, eikä muu­hun sit­ten enää jää­kään aikaa. Sik­si aina kep­pa­ri­lei­rin tul­les­sa täy­tyy jän­nit­tää sitä, kuin­ka pahas­ti olen tip­pu­nut kär­ryil­tä.

Onnek­se­ni kep­pi­he­vos­har­ras­tuk­sen pää­piir­teet ovat pysy­neet samoi­na. Este- sekä kou­lu­rat­sas­tus toi­mi­vat edel­leen ylei­sim­pä­nä har­ras­tus­muo­to­na, ja näis­sä lajeis­sa kisa­taan jopa suo­men­mes­ta­ruus­ta­sol­la. Mukaan on toki tul­lut pal­jon uut­ta, mut­ta uskal­lan sil­ti väit­tää, että nämä lajit vetä­vät eni­ten har­ras­ta­jia puo­leen­sa.

Rat­sas­tus­la­jien lisäk­si har­ras­tuk­seen kuu­lu­vat vah­vas­ti käden­tai­dot. Osa har­ras­ta­jis­ta val­mis­taa hevo­sen­sa alus­ta alkaen itse käyt­täen sii­hen monia työ­tun­te­ja, kun taas osa ostaa rat­sun­sa val­mii­na jol­tain muul­ta. Mate­ri­aa­lei­hin kiin­ni­te­tään nyky­ään tar­kas­ti huo­mio­ta ja esi­mer­kik­si kan­gas­va­lin­nat teh­dään hyvin tar­kas­ti. Kep­pi­he­vos­ten hin­nat ovat nous­seet omis­ta har­ras­tus­ajois­ta­ni, sil­lä nyky­ään upeim­pien hevos­ten läh­tö­hin­ta saat­taa olla yli 300 euroa.

Uskal­tai­sin väit­tää, että kep­pi­he­vo­set sopi­vat har­ras­tuk­se­na oikeas­taan kenel­le tahan­sa. Vaik­ka kep­pi­he­vos­har­ras­ta­jat koos­tu­vat­kin pää­osin tytöis­tä, löy­tyy jou­kos­ta myös useam­pi poi­ka. Suu­rin osa har­ras­ta­jis­ta rat­sas­taa tai on muul­la tavoin teke­mi­sis­sä myös oikei­den hevos­ten kans­sa, mut­ta joi­den­kin koh­dal­la kep­pi­he­vo­set kor­vaa­vat hevos­har­ras­tuk­sen.

Kep­pi­he­vos­har­ras­tus on hyvin moni­puo­li­nen laji ja sii­tä saa pal­jon irti. Suu­rim­pi­na hyö­tyi­nä voi­sin mai­ni­ta lisään­ty­vän lii­kun­nan ja kun­non kohoa­mi­sen sekä käsi­työ­tai­to­jen paran­tu­mi­sen. Uusil­ta ystä­vyys­suh­teil­ta­kaan ei voi vält­tyä, aina­kaan jos liit­tyy sosi­aa­li­sen median maa­il­maan.

Vaik­ken itse ole­kaan enää muu­ta­maan vuo­teen kep­pi­he­vo­sia har­ras­ta­nut, tulee sii­tä joka kesä kep­pi­he­vos­lei­rin yhtey­des­sä opit­tua jotain uut­ta. Joka ker­ta minua ihme­tyt­tää har­ras­ta­jien tason nouse­mi­nen ja vuo­si vuo­del­ta upeam­mat kil­pai­lut. Lajiin panos­te­taan jat­ku­vas­ti enem­män ja näin sivus­ta seu­raa­jan näkö­kul­mas­ta kep­pi­he­vos­har­ras­tus para­nee vuo­si vuo­del­ta.

Kir­joit­ta­ja: Olga Mäki­nen, Jyvä­län kep­pi­he­vos­lei­rin kesä­työ­läi­nen