Toukokuu 2019

Kuu­kau­den kas­vo: Pek­ka Kau­nis­maa

Yhtei­sön voi­ma, yksi­lön kun­nioit­ta­mi­nen ja moni­nai­suu­den arvos­ta­mi­nen eli set­le­ment­tiar­vot ovat minul­le tär­kei­tä ja pidän nii­tä Jyvä­läs­sä toi­min­ta­ni läh­tö­koh­ta­na, välie­tap­pi­na ja maa­li­na. Ihmis­ten voi­maan­nut­ta­mi­nen ja aut­ta­mi­nen eteen­päin arjen tar­peis­sa ja tilan­teis­sa on minul­le tär­kein­tä set­le­ment­ti­työs­sä. Olen aika ylpeä, kun saan olla osa Jyvä­län yhtei­söä.

Olen ollut jäse­ne­nä Jyvä­län Set­le­ment­ti ry:n hal­li­tuk­ses­sa vuo­des­ta 2011 ja toi­mi­nut hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja­na vuo­des­ta 2012. Tulin mukaan vähän sat­tu­mal­ta, mut­ta hal­li­tus­työs­ken­te­ly ikään kuin imai­si minut mukaan­sa. Kai­ken­lais­ta on mat­kan var­rel­la tapah­tu­nut, mikä on edel­lyt­tä­nyt hal­li­tuk­sel­ta tark­kaa ja paneu­tu­vaa otet­ta.

Kun ajat­te­len näi­tä kah­dek­saa vuot­ta taak­se­päin, mer­kit­tä­vin­tä on ollut uuden Jyvä­län pää­ra­ken­nuk­sen raken­ta­mi­nen. Kaik­ki alkoi van­han Jyvä­län traa­gi­ses­ta tuho­pol­tos­ta. Sen jäl­keen oli käy­tä­vä läpi monia vaih­toeh­to­ja, miten jat­ke­taan. Monien ihmis­ten uuras­tuk­sen ja yhteis­työn myö­tä onnis­tuim­me kuin onnis­tuim­me­kin raken­ta­maan uuden ja komean talon. Hal­li­tuk­sen näkö­kul­mas­ta tämä on ollut pit­kä ja vaa­ti­va pro­ses­si, joka alkoi pian palon jäl­keen. Raken­ta­mi­seen liit­ty­vät asiat ovat olleet hal­li­tuk­sen huo­mion kes­ki­pis­tee­nä vuo­si­kausia ja tie­tyin osin ne vai­kut­ta­vat hal­li­tus­työs­ken­te­lys­sä edel­leen. Vuo­sien var­rel­la on ollut usei­ta epä­var­mo­ja ja epäi­lyk­siä herät­tä­viä het­kiä. Kai­kes­ta on sel­vit­ty ja vii­mei­sen vuo­den olen aja­tel­lut, että nyt on sees­tei­sem­pää ja aja­tuk­sia voi kään­tää sisäl­löl­li­seen kehit­tä­mi­seen myös hal­li­tuk­ses­sa. Eri­tyi­sen tyy­ty­väi­nen olen sii­tä, että Jyvä­län osaa­van hen­ki­lös­tön käsis­sä sisäl­löl­li­nen toi­min­ta on pysy­nyt kai­kis­sa vai­heis­sa laa­duk­kaa­na ja ajas­sa kehit­ty­vä­nä.

Olen kou­lu­tuk­sel­ta­ni sosio­lo­gi. Yhteis­kun­ta­tie­tei­tä olen opis­kel­lut Jyväs­ky­län yli­opis­tos­sa, mis­sä olen myös työ­ura­ni alku­puo­lel­la toi­mi­nut tut­ki­ja­na. Vuo­des­ta 2002 olen työs­ken­nel­lyt Huma­nis­ti­ses­sa ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa. Työ­ni on osit­tain liit­ty­nyt jär­jes­tö­jen tut­ki­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen sekä jär­jes­tö­työn opet­ta­mi­seen. Olen ollut työs­sä­ni kiin­nos­tu­nut var­sin­kin jär­jes­tö­työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­nin ilmiöis­tä ja jär­jes­tö­jen joh­ta­mi­ses­ta. Tun­nis­tan­kin sel­väs­ti, että toi­min­ta Jyvä­läs­sä ja oma työ­ni tuke­vat toi­si­aan. Jyvä­läs­sä toi­mies­sa­ni olen saa­nut työ­hö­ni pal­jon amma­til­lis­ta koke­mus­si­säl­töä. Uskon toi­saal­ta, että ammat­ti­tai­to­ni on hyö­dyt­tä­nyt Jyvä­lää ja tar­jon­nut minul­le resurs­se­ja toi­mia hal­li­tuk­ses­sa.

Asun puo­li­so­ni ja kää­piö­pin­se­ri Mak­sin kans­sa kes­kus­tan lie­peil­lä ker­ros­ta­los­sa. Minul­la on kak­si aikaih­mi­sen ikään ehti­nyt­tä las­ta. Ulos­päin avau­tu­vis­ta har­ras­tuk­sis­ta­ni tär­kein on runo­jen lausun­ta. Olen muka­na Jyväs­ky­län Sana-Sepois­sa ja esiin­ty­mi­nen antaa minul­le elä­myk­siä. Kotio­lois­sa kuun­te­len klas­sis­ta musiik­kia mas­sii­vi­sia mää­riä ja luen kir­jal­li­suut­ta. Tyk­kään valo­ku­vaa­mi­ses­ta ja kau­pun­ki­mat­kai­lus­ta. Tyk­kään myös filo­so­fee­ra­ta ja poh­tia yhteis­kun­nal­li­sia.