Joulukuu 2018

Kuukauden kasvo: Jyri Lahtinen

Olen Jyri Lah­ti­nen ja työs­ken­te­len Jyvä­län Set­le­men­tin IT-tuke­na. Työ­teh­tä­vii­ni kuu­luu ylei­ses­ti ottaen kaik­kien tie­to­tek­nis­ten ongel­mien rat­ko­mi­nen, talon IT-tava­ran ja koti­si­vu­jen yllä­pi­to sekä maa­nan­tai­sin pidet­tä­vä kai­kil­le avoin perin­tei­nen Tiet­sik­ka­maa­nan­tai, jos­sa asiak­kaat tuo­vat meil­le laitteitaan/ongelmiaan  ja kat­som­me poru­kal­la, mitä niil­le voi­si tehdä.

Taus­tal­ta­ni olen yli­op­pi­las ja data­no­mi, olen nuo­res­ta pitäen näper­tä­nyt tie­to­tek­nii­kan paris­sa ja har­ras­ta­nut vähän kai­ken­lais­ta teat­te­ris­ta roo­li­pe­lei­hin ja Air­sof­tiin. Työ­his­to­ria­ni muis­tut­taa har­ras­tus­his­to­ri­aa­ni, olen kokeil­lut eri alo­ja siel­tä tääl­tä, ennen kuin pää­tin lopul­ta, että tie­to­ko­ne­hom­mil­la minä itse­ni elä­tän. Elät­te­len myös edel­leen toi­vei­ta jat­ko-opis­ke­luis­ta AMK:ssa tai yli­opis­tol­la, mikä tulee ajan­koh­tai­sem­mak­si, kun työ­so­pi­muk­se­ni Jyvä­läs­sä päättyy.

Alku­ke­vääs­tä 2018 olin yhteyk­sis­sä työ­voi­ma­toi­mis­toon jat­ko­suun­ni­tel­mis­ta­ni edel­li­sen työ­ko­kei­lu­ni pää­tyt­tyä. Työ­ko­kei­lu­ni ei ollut poi­ki­nut työ­paik­kaa, mut­ta työ­voi­ma­toi­mis­tos­ta ker­rot­tiin, että heil­lä oli­si tar­jo­ta työn­ha­kuil­moi­tus, joka vas­taa kou­lu­tus­ta­ni. Otin  tar­jouk­sen vas­taan ja läh­din koh­ti haas­tat­te­lua, joka poi­ki­kin työ­pai­kan. Ihka­oi­kea työ­paik­ka, jos­ta mak­se­taan palk­kaa! Tun­tui aika jär­kyt­tä­väl­tä näin muu­ta­man työt­tö­myys­vuo­den jäl­keen. Suo­raan sanot­tu­na koko asia jän­nit­ti tar­peet­to­man pal­jon, sil­lä töi­den alet­tua ovat koke­muk­se­ni Jyvä­läs­sä olleet puh­taas­ti positiivisia.

Par­haak­si asiak­si Jyvä­läs­sä olen koke­nut talon työn­te­ki­jät, en tätä ennen ole näin ter­ve­hen­kis­tä työyh­tei­söä tavan­nut, ja työ­mo­ti­vaa­tio­ta paran­taa enti­ses­tään se, että koen myös Jyvä­län teke­män kou­lu­tus­työn tär­keäk­si, puhu­mat­ta­kaan mui­den Set­le­ment­tien teke­mäs­tä työs­tä. Tähä­nas­ti­set koke­muk­se­ni talos­sa ovat anta­neet näin pit­kä­ai­kais­työt­tö­mäl­le — ehkä hiu­kan melo­dra­maat­ti­ses­ti ilmais­tu­na — uut­ta uskoa elä­mään, ja odo­tan innol­la, mitä uusi vuo­si tuo tullessaan!