Lauluope Pulassa

Jyvä­län kan­sa­lais­opis­ton ensim­mäises­sä omassa Eras­mus+ -liik­ku­vuus­hankkees­sa Oppi­mas­sa Euroo­pas­sa lau­lun­opet­ta­ja Jaa­na Elo­ran­ta osal­lis­tui Kroa­tias­sa Play­ful Music – Musical Play ‑kurs­sil­le. 

Opet­ta­ja Jaa­na Elo­ran­ta ker­too koke­muk­si­aan kurs­sille osal­lis­tu­mi­ses­ta: 

Olen Jaa­na Elo­ran­ta, tun­tio­pet­ta­ja Jyvä­län Set­le­men­tin kan­sa­lais­opis­tos­sa, jos­sa ohjaan lau­la­jia, äänen­käyt­tä­jiä ja lau­lu­ryh­miä. Jyvä­län kaut­ta sain mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua Eras­mus+  ‑liik­ku­vuu­teen. Valit­sin Play­ful Music – Musical Play ‑kurs­sin Babi­lon Aca­de­myn tar­jon­nas­ta. Opis­ke­lu­pai­kak­se­ni vali­koi­tui Kroa­tian Pula, jos­sa vie­tin vii­kon 27.7.–4.8.2024. 

Mat­ka­ni alkoi Jyväs­ky­läs­tä bus­sil­la Hel­sin­kiin. Ensim­mäi­nen len­to myö­häs­tyi, ja jat­ko­yh­teys ehti men­nä, joten pää­dyin Münc­he­nin kaut­ta Rije­kaan, Kroa­ti­aan. Siel­tä jat­koin bus­sil­la Pulaan, ja vaik­ka mat­ka venyi kol­mel­la tun­nil­la, yli­mää­räi­nen reis­su pal­kit­si upeil­la vuo­ris­to­mai­se­mil­la.  

Saa­vuin maja­paik­kaan lopul­ta klo 18.30, kun alku­pe­räi­sen suun­ni­tel­man mukaan minun piti olla peril­lä jo aamu­päi­väl­lä. Kaik­ki ei men­nyt kuin Ström­sös­sä, mut­ta seik­kai­lu oli sil­ti muka­va. 

Pulan bus­sia­se­mal­ta käve­lin rei­lun kilo­met­rin maja­paik­kaa­ni. Airbnb:n asun­non tur­koo­si sän­gyn­peit­to oli yhtä kau­nis kuin kuvis­sa, ja pöy­däl­tä löy­tyi yllä­tyk­sek­se­ni ter­ve­tu­lo­toi­vo­tus sekä eväi­tä: tuo­rei­ta säm­py­löi­tä, kanan­mu­nia, tomaat­te­ja, vet­tä ja suklaa­ta. Kävin suih­kus­sa, tein munak­kaan ja nau­tin het­kes­tä – pie­net asiat teke­vät ihmeitä.

Antiikin Rooman tunnelmassa

Sit­ten oli­kin aika läh­teä tutus­tu­maan Pulan kau­pun­kiin. Asun­to sijait­si aivan kes­kus­tan kupees­sa, ja pian tajusin ole­va­ni kau­pun­gin sydä­mes­sä. Ympä­ril­lä oli van­ho­ja raken­nuk­sia, upei­ta muu­re­ja, kah­vi­loi­ta ja kapei­ta kujia. Vaik­ka ihmi­siä oli pal­jon, tun­nel­ma oli rau­hal­li­nen. Het­ken kävel­tyä­ni saa­vuin Pulan amfi­teat­te­ril­le. Antii­kin Roo­man aikai­set pyl­väät ja raken­teet oli­vat häm­mäs­tyt­tä­vän hyväs­sä kun­nos­sa. Sain sel­vil­le, että amfi­teat­te­ris­sa jär­jes­te­tään kon­sert­te­ja ja Pulan elo­ku­va­juh­lia. Istah­din puis­ton pen­kil­le, ja ympä­ril­lä kuhi­si väkeä. Valot lois­ti­vat ja musiik­ki täyt­ti ilman – Len­ny Kra­vitz oli kon­ser­toi­mas­sa amfi­teat­te­rin suu­rel­la laval­la. Kuun­te­lin kon­sert­tia het­ken aikaa puis­tos­sa. 

Olin alun perin aja­tel­lut käy­dä illal­la kat­so­mas­sa kurs­si­paik­kaa, mut­ta väsy­mys vei voi­ton. Pysäh­dyin pie­nes­sä ruo­ka­kau­pas­sa ja pala­sin maja­paik­kaan, jos­sa nukuin hyvin ilmas­toi­dus­sa ja viih­tyi­säs­sä pie­nes­sä huo­nees­sa­ni. Aamul­la nau­tin aamu­pa­lan ja tar­kis­tin rei­tin tule­vaan opis­ke­lu­paik­kaa­ni, joka sijait­si vain 700 met­rin pääs­sä asun­nos­ta­ni. Pian edes­sä­ni koho­si etsi­mä­ni raken­nus: Dan­te Alig­hie­ri Tali­jans­ka Sredn­ja Ško­la, Pulan ita­lia­lai­nen lukio (https://smsida.hr/). Kou­lun aulas­sa sel­vi­si, että siel­lä jär­jes­tet­tiin usei­ta Eras­mus+ ‑kurs­se­ja. Ilmoit­tau­tu­mi­nen sujui läm­pi­mäs­sä ja ystä­väl­li­ses­sä tun­nel­mas­sa. Löy­sin luok­kam­me kol­man­nes­ta ker­rok­ses­ta, jos­sa tapa­sin uudet opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni. Pian sukel­sim­me yhdes­sä musii­kin kieh­to­vaan maa­il­maan. 

Playful music — musical play  

Play­ful Music — Musical Play ‑kurs­si oli suun­nat­tu kou­lut­ta­jil­le ja musii­kin­opet­ta­jil­le, ja sen tavoit­tee­na oli tut­kia lei­kin mer­ki­tys­tä musii­kin ope­tuk­ses­sa. Kes­ki­tyim­me musii­kin psy­ko­lo­gi­siin ja hyvin­voin­tia edis­tä­viin vai­ku­tuk­siin sekä sii­hen, kuin­ka nii­tä voi hyö­dyn­tää kai­kes­sa ope­tuk­ses­sa.  

Tee­ma herä­si eloon käy­tän­nön har­joi­tus­ten kaut­ta, jois­sa ilo, vapaus ja luo­vuus oli­vat läs­nä alus­ta asti. Kurs­sil­le osal­lis­tui seit­se­män musii­kin­opet­ta­jaa Kroa­tias­ta, Itä­val­las­ta, Slo­va­kias­ta ja Unka­ris­ta – olin ainoa suo­ma­lai­nen. Kurs­sin ohjaa­ja, unka­ri­lai­nen Zita Mar­tos, joh­dat­ti mei­dät heti kurs­sin ydin­asioi­hin innos­ta­val­la otteel­laan. 

Ensim­mäi­nen päi­vä alkoi esit­te­lyl­lä, jos­sa pal­jas­tui, että muut opet­ti­vat lap­sia, kun taas minä ohjaan aikui­sia. Tämä ei ollut ongel­ma – tote­sim­me, että lei­kil­li­syys ja musiik­ki teke­vät hyvää myös aikui­sil­le. Ensim­mäi­se­nä teh­tä­vä­nä jokai­nen opet­ti ryh­mäl­le pie­nen lau­lun, kan­san­lau­lun tai muun muka­van pie­nen ral­lin, jota itse opet­taa työs­sään oppi­lail­le. Teh­tä­vä ei ollut pel­käs­tään lau­la­mis­ta – se oli vapaut­ta­va koke­mus, jos­sa nau­roim­me, lii­kuim­me ja opim­me yhdes­sä. Ope­tin heil­le suo­ma­lai­sen kan­san­lau­lun Pai­men lau­laa, ja sitä on jo lau­let­tu suo­ma­lai­sin sanoin Itä­val­las­sa ja Slo­va­kias­sa. Vas­taa­vas­ti esi­mer­kik­si itä­val­ta­lai­sen kurs­si­ka­ve­rin opet­ta­ma Ema lama on soi­nut kurs­seil­la­ni Jyvä­läs­sä. 

Illal­la meil­le oli jär­jes­tet­ty käve­ly­kier­ros Pulan kes­kus­taan. Kau­pun­ki hur­ma­si his­to­rial­li­sil­la näh­tä­vyyk­sil­lään, kuten hyvin säi­ly­neel­lä roo­ma­lai­sel­la amfi­teat­te­ril­la, Augus­tuk­sen temp­pe­lil­lä ja Ser­giuk­sen kaa­rel­la. Van­han­kau­pun­gin kadut oli­vat vie­hät­tä­viä ja tun­nel­ma rau­hal­li­nen, vaik­ka ihmi­siä oli pal­jon. Kier­ros päät­tyi ter­ve­tu­liai­sil­lal­li­sel­la pie­nes­sä ravin­to­las­sa, jos­sa nau­tim­me hyväs­tä ruo­as­ta ja tutus­tuim­me parem­min toi­siim­me. 

Pedagogiikkaa ja teoriaa 

Vii­kon aika­na tutus­tuim­me eri­lai­siin peda­go­gioi­hin ja ope­tus­me­ne­tel­miin, vaik­ka­kin lyhyel­lä kurs­sil­la ehdim­me opis­kel­la vain pin­ta­raa­pai­sun. Saim­me kui­ten­kin uusia aja­tuk­sia ja kir­ja­vink­ke­jä: 

David Kolb: Koke­mus­poh­jai­sen oppi­mi­sen mal­li 

Kokas-peda­go­gia: Kehit­tää lap­sen per­soo­nal­li­suut­ta musii­kin avul­la 

Sary-meto­di: Musii­kil­li­sen ilmai­sun kehit­tä­mi­nen yksin­ker­tai­sin sään­nöin 

Covacs-meto­di: Ammat­ti­muusi­koi­den fyy­si­sen ja hen­ki­sen hyvin­voin­nin tuke­mi­nen 

Apa­gyi-meto­di: Musii­kin ja kuva­tai­teen impro­vi­saa­tio­kas­va­tus 

Musiik­ki­te­ra­pia: Musii­kin käyt­tö tera­peut­ti­se­na työ­ka­lu­na 

Kurs­sil­la teo­ria vaih­tui aina nopeas­ti käy­tän­nök­si. Taput­te­lim­me ryt­me­jä, lau­loim­me, poh­dim­me hil­jai­suu­den mer­ki­tys­tä musii­kis­sa ja maa­la­sim­me musii­kin herät­tä­miä tun­tei­ta. Maa­laus­ten poh­jal­ta ker­roim­me tari­noi­ta, jot­ka herät­ti­vät kes­kus­te­lua yksi­löl­li­ses­tä koke­muk­ses­ta. Me lii­kuim­me, tans­sim­me, lei­kim­me ilma­pal­loil­la ja soi­tim­me Boom­hac­kers put­kil­la. Tait­te­lim­me venei­tä samoil­la ohjeil­la, mut­ta eri­lai­sis­ta mate­ri­aa­leis­ta, mikä havain­nol­lis­ti, kuin­ka jokai­nen opis­ke­li­ja on eri­lai­nen — oppi­laat ovat mei­dän ”mate­ri­aa­le­ja”. Toi­sek­si vii­mei­se­nä kurs­si­päi­vä­nä teim­me yhdes­sä lau­lun. Loim­me sanoi­tuk­sen ja säve­len yhteis­voi­min 20 minuu­tis­sa. Vii­mei­se­nä päi­vä­nä esi­tim­me lau­lun kai­kil­le muil­le kurssilaisille.

Kes­kus­te­lim­me pal­jon lei­kin psy­ko­lo­gi­sis­ta ja kas­va­tuk­sel­li­sis­ta hyö­dyis­tä musii­kin oppi­mi­ses­sa ja sen mer­ki­tyk­ses­tä ope­tuk­ses­sa yleen­sä. Leik­ki on pal­jon enem­män kuin pelk­kä haus­kan­pi­to – se tekee oppi­mi­ses­ta kiin­nos­ta­vam­paa ja tehok­kaam­paa, muok­kaa käyt­täy­ty­mis­tä ja asen­tei­ta sekä moti­voi astu­maan epä­mu­ka­vuusa­lu­eel­le. Vaik­ka kes­kus­te­lim­me pää­osin las­ten ope­tuk­ses­ta, tote­sim­me, että lei­kil­li­syys toi­mii samal­la taval­la myös aikui­sil­le. 

Jokai­nen oppi­tun­ti herät­ti vil­kas­ta kes­kus­te­lua, ja tauoil­la mukaan liit­tyi myös mui­den kurs­sien osal­lis­tu­jia. Monet kurs­si­lai­set kehui­vat suo­ma­lais­ta kou­lu­tus­ta, jota hei­dän mais­saan pide­tään mal­lie­si­merk­ki­nä. Ker­roin kui­ten­kin myös suo­ma­lai­sen kou­lu­tuk­sen haas­teis­ta, ja kes­kus­te­lus­ta syn­tyi­kin var­sin mie­len­kiin­toi­nen. Huo­ma­sim­me, että mei­tä kaik­kia opet­ta­jia yhdis­ti huo­li oppi­lai­den hei­ken­ty­nees­tä kes­kit­ty­mis­ky­vys­tä. Tulim­me lopul­ta yhtei­seen pää­tel­mään: musiik­ki, luo­vuus ja lei­kil­li­syys ope­tuk­ses­sa aut­ta­vat ihmis­tä kes­kit­ty­mään ja rau­hoit­tu­maan. Lap­sia opet­ta­vat koki­vat tämän eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti – tote­sim­me ole­vam­me oikean asian äärel­lä. 

Kurs­si­päi­vät oli­vat tii­vii­tä ja kuu­mia. Iltai­sin tapa­sin välil­lä kurs­si­lai­sia kau­pun­gil­la, ja usein kul­jin myös yksin kaduil­la. Kau­pun­gin ilto­ja sävyt­ti siel­lä tääl­lä kaduil­la soi­va musiik­ki, mikä teki tun­nel­mas­ta eri­tyi­sen. 

Uusia eväitä, ystäviä ja kokemuksia 

Viik­ko kului nopeas­ti ja inten­sii­vi­ses­ti. Vii­mei­se­nä päi­vä­nä esit­te­lim­me opit­tu­ja jut­tu­ja muil­le  Eras­mus-kurs­si­lai­sil­le ja kuu­lim­me, mitä he oli­vat oppi­neet omil­la kurs­seil­laan. Oli ins­pi­roi­vaa  näh­dä, miten moni­puo­li­sia aihei­ta saman kou­lun sei­nien sisäl­lä oli käsi­tel­ty. 

Vaik­ka emme ehti­neet syven­tyä kaik­kiin kurs­si­ku­vauk­ses­sa mai­nit­tui­hin tee­moi­hin, olin  tyy­ty­väi­nen kon­kreet­ti­siin har­joi­tuk­siin ja uusiin ideoi­hin, joi­ta sain vii­kon var­rel­la. Eri­tyi­sen arvok­kai­ta oli­vat kes­kus­te­lut mui­den osal­lis­tu­jien kans­sa – huo­ma­sim­me poh­ti­vam­me samo­ja haas­tei­ta ja ilo­nai­hei­ta työ­höm­me liit­tyen. Saim­me toi­nen toi­sil­tam­me ideoi­ta ja kiin­nos­ta­via vink­ke­jä liit­tyen musiik­kiin ja ope­tuk­seen yli­pää­tään. 

Olen iloi­nen, että läh­din mukaan Eras­mus + liik­ku­vuu­teen. Omas­sa repus­sa on taas pal­jon  tut­ki­mis­ta, pääs­sä pal­jon aja­tuk­sia ja sain uusia tut­tu­ja ympä­ri Euroop­paa! Jos kiteyt­täi­sin kurs­sin sisäl­lön yhteen lausee­seen, se oli­si tämä: Musiik­ki ja lei­kil­li­syys kan­nat­taa pitää muka­na läpi elä­män!  

Jaa­na Eloranta