Bon­jour ja merci!

Loka­kuus­sa 2025 osal­lis­tuin Eras­mus+ ‑liik­ku­vuus­hank­keen “Osaa­mi­sen vah­vis­ta­jat oppi­vat uut­ta” puit­teis­sa Euro­pass Teac­her Aca­de­myn jär­jes­tä­mäl­le kuu­den päi­vän kurs­sil­le “Resi­lience and Well-being Strengths for Teac­hers” Nizzas­sa, Rans­kas­sa. Kurs­sil­le osal­lis­tui kaik­ki­aan 13 hen­ki­löä eri mais­ta; Ita­lias­ta, Puo­las­ta, Lat­vias­ta, Unka­ris­ta – ja minä Suo­mes­ta. Kou­lut­ta­ja­nam­me toi­mi läm­min ja ins­pi­roi­va Frances Osbor­ne, joka on kotoi­sin Englan­nis­ta. Oli iha­naa kuun­nel­la hänen sel­ke­ää aksent­ti­aan ja oppia samal­la ilmai­se­maan itse­ään parem­min englanniksi.

Kurs­sin aika­na tutus­tuim­me moni­puo­li­ses­ti sii­hen, miten resi­liens­siä ja hyvin­voin­tia voi vah­vis­taa niin työs­sä kuin arjes­sa. Opim­me eri­lai­sia har­joi­tuk­sia ja mene­tel­miä, joi­ta voi hyö­dyn­tää myös ope­tuk­ses­sa ja työyh­tei­söis­sä. Yksi mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta opeis­ta oli “Easy Mon­day” – aja­tus sii­tä, että maa­nan­tail­le ei kan­na­ta aika­tau­lut­taa mitään uut­ta tai eri­tyi­sen haas­ta­vaa. Vii­kon aloi­tus saa olla kevyt, jot­ta sekä oppi­laat että aikui­set voi­vat aloit­taa vii­kon tasapainoisesti.

Poh­dim­me myös ajat­te­lu­ta­paa, jon­ka mukaan vai­kean­kin asian voi näh­dä lah­ja­na, ja sitä, kuin­ka tär­ke­ää on osa­ta sanoa “ei” ilman syyl­li­syyt­tä. Kurs­sil­la käsi­tel­tiin mm. seu­raa­via käsit­tei­tä ja työkaluja:

  • Repe­ti­ti­ve complai­ning – tois­tu­va valit­ta­mi­nen, joka kulut­taa omaa energiaa
  • Repea­ted gra­ti­tu­de – tois­tu­va kii­tol­li­suus, joka puo­les­taan vah­vis­taa mie­len hyvinvointia
  • Eisen­hower Mat­rix – työ­ka­lu ajan­hal­lin­taan ja teh­tä­vien priorisointiin
  • Seligman’s PERMA+ model – posi­tii­vi­sen psy­ko­lo­gian mal­li, joka koros­taa myön­tei­siä tun­tei­ta, sitou­tu­mis­ta, ihmis­suh­tei­ta, mer­ki­tys­tä, saa­vu­tuk­sia ja fyy­sis­tä hyvinvointia
  • The Healt­hy Mind Plat­ter, jon­ka mukaan hyvin­voin­tia tuke­vas­sa päi­väs­sä tuli­si olla sopi­vas­sa suhteessa: 
    • Sleep time (uni),
    • Time-in (itse­ha­vain­noin­ti ja rauhoittuminen),
    • Down­ti­me (lepo ja palautuminen),
    • Phy­sical time (lii­kun­ta),
    • Focus time (kes­kit­ty­mi­nen),
    • Play­ti­me (leik­ki­syys ja luovuus),
    • Con­nec­ting time (yhteys toi­siin ihmisiin).

Kes­kus­te­lim­me myös ravin­non mer­ki­tyk­ses­tä hyvin­voin­nil­le, ja eri­tyi­ses­ti pät­kä­paas­ton (inter­mit­tent fas­ting) hyö­dyis­tä jak­sa­mi­sen ja mie­len kirk­kau­den tuke­na. Olin jo syk­syn aika­na aloit­ta­nut pät­kä­paas­ton nou­dat­ta­mi­sen, ja kurs­sin kes­kus­te­lut vah­vis­ti­vat omaa koke­mus­ta­ni sen posi­tii­vi­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta arjen virey­teen ja tasapainoon.

Kurs­si oli erit­täin antoi­sa ja ins­pi­roi­va. Oli vir­kis­tä­vää kes­kus­tel­la ja työs­ken­nel­lä englan­nik­si sekä kuul­la eri mai­den ope­tus- ja kou­lu­tus­kult­tuu­reis­ta. Yhtei­set poh­din­nat, har­joi­tuk­set ja koke­mus­ten jaka­mi­nen euroop­pa­lais­ten kol­le­goi­den kans­sa lisä­si­vät myös omaa resi­liens­siä ja amma­til­lis­ta itse­tun­te­mus­ta. Kou­lu­päi­vät hujah­ti­vat nopeas­ti, ja ilta­päi­vi­sin riit­ti vie­lä hyvin ener­gi­aa vapaa-ajan viet­toon uusien ystä­vien kanssa.

Ystä­vys­tyin eri­tyi­ses­ti kah­den ita­lia­lai­sen kurs­si­to­ve­rin kans­sa, ja iltai­sin teim­me ret­kiä lähia­lueil­le ja tutus­tuim­me yhdes­sä pai­kal­li­siin ravin­to­loi­hin ja kulttuuriin.

Opis­ke­lun ohel­la pää­sin tutus­tu­maan Nizzan kau­neu­teen ja lähi­seu­tui­hin. Kau­pun­gin opas­te­tul­la kier­rok­sel­la ja ret­kil­lä – muun muas­sa Anti­be­siin, Men­to­nin ja Èzen hur­maa­viin van­hoi­hin kau­pun­kei­hin – sain kokea Rans­kan Rivie­ran valon, tuok­su­jen ja elä­mä­ni­lon täyt­tä­män tunnelman

Men­ton oli kuin suo­raan pos­ti­kor­tis­ta – vii­mei­nen ran­nik­ko­kau­pun­ki ennen Ita­lian rajaa, jos­sa yhdis­ty­vät rans­ka­lai­nen ele­gans­si ja ita­lia­lai­nen läm­pö. Sen van­ha­kau­pun­ki kie­mur­te­lee kapei­ne kuji­neen ylös kuk­ku­lal­le, jos­ta avau­tu­vat upeat näky­mät tur­koo­si­na hoh­ta­val­le Väli­me­rel­le. Men­ton tun­ne­taan myös sit­ruu­na­fes­ti­vaa­lis­taan, värik­käis­tä raken­nuk­sis­taan ja ren­nos­ta tun­nel­mas­taan. Hie­no­hiek­kai­nen ran­ta, kau­niit puis­tot, pie­net putii­kit ja huvi­jah­tien sata­ma teki­vät kau­pun­gis­ta täy­del­li­sen päiväretkikohteen.

Èze puo­les­taan oli kuin aika­mat­ka kes­kia­jal­le. Kylä koho­aa jyr­kän kal­lion lael­la 400 met­rin kor­keu­des­sa, ja sen kivi­set kujat, käsi­työ­läis­puo­dit ja kuk­ki­vat sisä­pi­hat loi­vat lähes tai­an­omai­sen tun­nel­man. Käve­ly Èzen kapeil­la kujil­la oli hil­jen­tä­vä ja rau­hoit­ta­va koke­mus – kuin oli­si astu­nut maa­il­maan, jos­sa aika pysäh­tyy ja jokai­sen nur­kan jäl­keen huo­kai­lin ihas­tu­yk­sis­sa­ni. Kylän ylä­osas­sa sijait­se­va eksot­ti­nen kas­vi­puu­tar­ha tar­jo­aa hui­kai­se­vat näky­mät yli Rivieran.

Illal­li­set oli­vat pal­jon enem­män kuin ruo­kai­lu­het­kiä – ne oli­vat syviä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä koh­taa­mi­sia, jois­sa kes­kus­te­lim­me elä­mäs­tä, ope­tuk­ses­ta ja arvois­ta. Oli hie­noa jakaa pöy­tä ihmis­ten kans­sa, jot­ka todel­la arvos­ta­vat hyvää ruo­kaa, vii­niä ja yhdes­sä­oloa. Nuo het­ket aut­toi­vat irtau­tu­maan täy­sin arjes­ta, pysäh­ty­mään ja naut­ti­maan het­kes­tä kai­kil­la ais­teil­la. Eri­tyi­sen iki­muis­toi­sek­si jäi vie­rai­lu per­heo­mis­tei­ses­sa sisi­lia­lai­ses­sa ravin­to­las­sa, jos­sa mei­dät otet­tiin vas­taan kuin per­heen­jä­se­net. Tun­sin ylpeyt­tä saa­mas­tam­me hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta palvelusta.

Loka­kuun puo­li­vä­li osoit­tau­tui täy­del­li­sek­si ajan­koh­dak­si – aurin­ko läm­mit­ti, meri­ve­si oli vie­lä uin­ti­läm­min­tä, mut­ta ravin­to­lois­sa, jul­ki­ses­sa lii­ken­tees­sä eikä näh­tä­vyyk­sis­sä ollut tun­gos­ta. Nizza hur­ma­si kau­neu­del­laan, his­to­rial­laan ja her­kul­li­sel­la ruo­al­laan. Pala­sin kotiin kii­tol­li­se­na, vir­kis­ty­nee­nä ja monin tavoin vahvistuneena.

Moni kurs­si­lai­nen ilmai­si kiin­nos­tuk­sen­sa tul­la myös Suo­meen Eras­mus-liik­ku­vuu­teen, ja heti kotiin palat­tua­ni otin yhteyt­tä suo­ma­lai­siin opet­ta­jays­tä­vii­ni. Väli­tin usean kou­lun kan­sain­vä­li­syys­vas­taa­vien yhteys­tie­dot kurs­si­to­ve­reil­le­ni, jot­ta he voi­vat jat­kaa yhteis­työ­tä suo­ma­lais­ten kou­lu­jen kans­sa. On ilo aja­tel­la, että Nizzas­sa syn­ty­neet kon­tak­tit voi­vat poi­kia uusia kan­sain­vä­li­siä yhteis­työ­pro­jek­te­ja ja opet­ta­ja­vaih­to­ja myös Suomeen. 

Kat­ri Väis­tö
Talous­vas­taa­va
Jyvä­län Kansalaisopisto