Suvi ja Olli Ranttila Erasmus+-kurssilla Reykjavikissä, Islannissa

Pia­non vapaan säes­tyk­sen opet­ta­ja Suvi Rant­ti­la sekä rum­pu­jen­soi­ton ja yhteis­musi­soin­nin opet­ta­ja Olli Rant­ti­la oli­vat opet­ta­jil­le tar­koi­te­tul­la englan­nin kie­len Erasmus+-kurssilla Reyk­ja­vi­kis­sa 13.–19.7.2025. Kurs­sin jär­jes­ti Smart Teac­hers Play More. Kurs­si oli molem­mil­le elä­män ensim­mäi­nen Erasmus+-kurssi.

Suvi ja Olli halusi­vat yhdis­tää tähän kurs­siin oman kesä­lo­ma­reis­sun, ja sai­vat luvan ottaa mukaan 13-vuo­ti­aan pojan, Samue­lin. Reis­su alkoi 11.7. aamul­la ja päät­tyi 23.7. klo 00.01 len­to­ko­neen las­keu­tues­sa Hel­sin­ki-Van­taan len­to­ken­täl­le. Täs­sä rapor­tis­sa Suvi ker­too reis­su­päi­vis­tä. Muka­na on myös tie­to­vi­sa­teh­tä­viä Islan­nis­ta kiinnostuneille. 

Opettajien Erasmus+-kurssilla opiskelemassa

Smart Teac­hers Play More jär­jes­ti Reyk­ja­vi­kis­sä yhtä aikaa vii­si Erasmus+-kurssia, jois­sa oli opis­ke­le­mas­sa yhteen­sä yli 100 opet­ta­jaa. Kai­kil­la oli joka päi­vä oman ryh­män tun­te­ja noin 20 opis­ke­li­jan ryh­mäs­sä sekä kaik­kien ryh­mien yhtei­siä tun­te­ja. Mei­dän kurs­sil­la opis­kel­tiin englan­tia puhu­mal­la, teh­tä­viä teke­mäl­lä, pelaa­mal­la ja leik­ki­mäl­lä. Kai­kil­la muil­la­kin kurs­seil­la puhut­tiin englan­tia. Oman ryh­mät oppi­tun­nit oli­vat ylä­kou­lun luo­kas­sa ja kou­lun pihas­sa. Yhtei­set tun­nit oli­vat salissa.

Mei­dän kurs­sil­la oli eri­ta­soi­sia opis­ke­li­joi­ta ehkä kym­me­nes­tä eri maas­ta. Kol­me opet­ti englan­tia oman maan­sa ala- tai ylä­kou­lus­sa. Yksi nai­nen ei ollut opis­kel­lut englan­tia lain­kaan kou­lus­sa lap­se­na. Hän oli itse ope­tel­lut englan­tia puhe­li­meen ladat­ta­val­la Duo­lin­gol­la, kos­ka hänes­tä tun­tui sil­tä, että englan­tia täy­tyy vähän osa­ta ope­tus­työs­sä. Muut opis­ke­li­jat oli­vat kai­ken­ta­soi­sia sil­tä väliltä.

Opet­ta­jam­me Chris­ti­nan äiti oli Iso-Bri­ta­nias­ta ja isä Espan­jas­ta. Odo­tin, että oppi­sin kurs­sil­la lausu­maan parem­min englan­tia, kos­ka kou­lua käy­des­sä­ni minul­le ei oltu ope­tet­tu lausu­mis­ta juu­ri yhtään. Kou­lu­kir­jois­sa lausu­mis­oh­jeet oli kir­joi­tet­tu haka­sul­kui­hin ja muu­ten­kin opis­ke­lu oli kie­liop­pi­pai­not­teis­ta. Luin ensin A‑kielenä ruot­sia. Erasmus+-kurssilla ei kui­ten­kaan ope­tet­tu lausu­mis­ta. Chris­ti­na sanoi Ollil­le, että hän huo­maa, että Olli on puhu­nut pal­jon englan­tia ja ymmär­tää sitä erit­täin hyvin. Minul­le hän sanoi: ”You speak english very well. You have a beau­ti­ful accent, when you speak English.” Oli­pa hän kohtelias.

Opin kurs­sil­la kui­ten­kin pal­jon. En ole kos­kaan aikai­sem­min puhu­nut mis­sään niin pal­jon englan­tia kuin täl­lä Islan­nin reis­sul­la. Oli pak­ko, kos­ka olim­me ainoat suo­ma­lai­set, mut­ta onnek­si minul­la oli tar­vit­taes­sa Olli-trans­lei­ter. Ita­lia­lai­sia oli 25, sak­sa­lai­sia 15 ja kaik­kia mui­ta­kin enem­män kuin suo­ma­lai­sia. Kurs­sim­me opis­ke­li­jat oli­vat puhe­liai­ta ja ystä­väl­li­siä kai­kil­le. Ennen­kin olen huo­man­nut, että vaik­ka Ollin mie­les­tä lausun ihan vää­rin ja jot­kut sanat jopa muut­tu­vat vahin­gos­sa toi­sek­si sanak­si, muut ihmi­set kui­ten­kin ymmär­tä­vät, mitä yri­tän sanoa vie­raal­la kie­lel­lä. Mun pitäi­si kui­ten­kin kehit­tyä aina­kin sii­nä, että ymmär­täi­sin, mitä muut sano­vat, joten minun kan­nat­tai­si jos­kus läh­teä toi­sel­le­kin kie­li­kurs­sil­le. Jot­kut puhu­vat tosi nopeas­ti ja käyt­tä­vät har­vi­nai­sia sano­ja ja outo­ja sanontoja.

Useim­mat islan­ti­lai­set puhu­vat hyvin englan­tia. Tämä on ymmär­ret­tä­vää, kos­ka Islan­nin asu­kas­lu­ku on vain 400 000, jos­ta vii­des­osa on maa­han­muut­ta­jia, ja Islan­nis­sa vie­rai­lee joka vuo­si yli 2 mil­joo­naa turis­tia. Aina­kin hotel­lien ja näh­tä­vyys­paik­ko­jen työn­te­ki­jät puhui­vat auto­maat­ti­ses­ti englan­tia meille.

Meil­le esi­tel­tiin islan­ti­lai­set perus­kou­lun ope­tus­suun­ni­tel­mat. Ylä­kou­lu, jos­sa mei­dän tun­nit pidet­tiin, näyt­ti samal­ta kuin suo­ma­lai­set 1970- ja 1980-luvul­la raken­ne­tut kou­lut. Yhte­nä aamu­na vie­rai­lim­me 7–10 vuot­ta sit­ten raken­ne­tus­sa yhte­näis­kou­lus­sa. Päi­vä­ko­ti, ala­kou­lu ja ylä­kou­lu oli­vat samas­sa raken­nuk­ses­sa, ja kou­lus­sa oli 750 oppi­las­ta. Päi­vä­ko­ti ja kou­lun useim­mat luo­kat näyt­ti­vät samal­ta kuin Suo­men päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa. Musiik­ki­luo­kas­sa oli tosi vähän soit­ti­mia ver­rat­tu­na Suo­men kou­lu­jen musiik­ki­luok­kiin. Oli outoa, että noin suu­res­sa kou­lus­sa oli vain yksi musiik­ki­luok­ka eikä päi­vä­ko­dis­sa­kaan ollut omia soit­ti­mia. Kaik­ki eivät siis voi pääs­tä musiik­ki­luok­kaan edes yhdek­si tun­nik­si viikossa.

Kas­vien hoi­toa tun­ti vii­kos­sa on var­maan ainoa oppiai­ne, jota ei tie­tääk­se­ni ole Suo­mes­sa edes valin­nai­sai­nee­na. Joka viik­ko yksi lii­kun­ta­tun­ti on uin­tia. Islan­ti­lai­set aloit­ta­vat opis­ke­le­maan englan­tia ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la ja tans­kaa kuu­den­nel­la luo­kal­la. Ylä­kou­lus­sa voi opis­kel­la valin­nai­sai­nee­na sak­saa, rans­kaa tai espan­jaa. Muut perus­kou­lun oppiai­neet ovat samo­ja kuin Suo­mes­sa. Lap­set saa­vat syö­dä lou­naan kou­lus­sa, mut­ta las­ten van­hem­mat mak­sa­vat sii­tä vähän.

Reykjavikin kaupunkiin tutustumassa

Erasmus+-kurssi kes­ti seit­se­mä­nä aamu­na noin vii­si tun­tia ja kah­te­na ilta­na kol­me tun­tia, joten sama­na päi­vä­nä ehdim­me tutus­tua Reyk­ja­vi­kin näh­tä­vyyk­siin ja shop­pail­la kau­pois­sa. Tämä oli ensim­mäi­nen reis­su, kun hyö­dyn­sin Chat GPT:tä näh­tä­vyyk­sien valit­se­mi­seen ja välil­lä myös oikei­den paik­ko­jen löy­tä­mi­seen. Kiva, että GPT osaa islan­nin­kie­len ja kaik­ki muut­kin kie­let, ja antaa vas­tauk­sen aina muu­ta­mas­sa sekun­nis­sa. Googles­ta hake­mi­nen on hitaampaa.

Reyk­ja­vi­kis­sä asuu 140 000 ihmis­tä. Lähes kak­si kol­mas­osaa Islan­nin 400 000:sta asuk­kaas­ta asuu Reyk­ja­vi­kin seu­dul­la eli Reyk­ja­vi­kis­sä tai kuu­des­sa pie­nem­mäs­sä lähel­lä ole­vas­sa kau­pun­gis­sa tai kunnassa.

Reyk­ja­vi­kis­sa ole­vat museot, kir­kot, näkö­ala­pai­kat, kult­tuu­ri­ta­lo, kas­vi­tie­teel­li­nen puu­tar­ha, eläin­puis­to ja huvi­puis­to oli­vat saman­ta­pai­sia kuin muis­sa­kin mais­sa ja kau­pun­geis­ta. Aikai­sem­mal­la Islan­nin reis­sul­la olim­me Reyk­ja­vi­kis­sa vain muu­ta­man tun­nin, jon­ka vuok­si nyt oli muka­vaa tutus­tua kau­pun­kiin kunnolla.

Reyk­ja­vi­kis­sa on 8 uima­hal­lia. Nii­den ison altaan vesi on iha­nan läm­min­tä, noin 28 asteis­ta. Pie­nis­sä altais­sa on 38- ja 32-asteis­ta vet­tä. Maan alta tule­va vesi täy­tyy vii­len­tää uima­hal­lei­hin sopi­van­läm­pöi­sek­si. Saim­me kurs­sil­ta pää­sy­li­pun Lau­gar­dals­lau­gin uima­hal­liin ja kävim­me siel­lä. Myös Reyk­ja­vik City Car­dil­la oli­si pääs­syt uima­hal­lei­hin ilmai­sek­si. Uima­hal­lin sisään­pää­sy oli ilmai­nen alle 18-vuotiailta.

Reyk­ja­vi­kin kes­kus­tas­sa on val­ta­van pal­jon kaup­po­ja, jois­sa myy­dään vil­la­vaat­tei­ta. Pää­tin jo etu­kä­teen, että haluan ostaa kak­si tai kol­me vil­la­vaa­tet­ta. Kävim­me aina­kin kah­des­sa­kym­me­nes­sä kau­pas­sa. Löy­sin hyvän vil­la­pai­dan ja kak­si vil­la­tak­kia, jois­sa on vuo­ri. Nyt tie­dän, että turis­ti­kau­pat ovat edul­li­sim­pia, anta­vat pyy­täes­sä alen­nus­ta ja anta­vat mukaan lapun, jol­la saa alvit pois, kun näyt­tää kui­tit len­toa­se­man infos­sa ja täyt­tää pyy­de­tyt tiedot.

Islannin luonnonnähtävyyksiä ihmettelemässä

Kii­tos Jyvä­läl­le ja Erasmus+:lle täs­tä upeas­ta matkasta!

Ter­vei­sin: Suvi ja Olli Ranttila