Jyväkunnarien kuulumisia, lokakuu 2026

Jyvä­län set­le­men­til­lä on kun­tout­ta­vaa työ­toi­min­taa, johon osal­lis­tu­via ihmi­siä kut­su­taan Jyvä­kun­na­reik­si. Jokai­nen Jyvä­kun­na­ri osal­lis­tuu toi­min­taan omien kyky­jen­sä ja halu­jen­sa mukaan. Kir­joit­ta­ja on Jyvä­kun­na­rien toi­min­nas­sa muka­na ole­va henkilö.

Syk­syn väri­lois­toa on muka­va kat­sel­la. Kel­tai­set ja punai­set leh­det heh­ku­vat, vaik­ka vih­re­ää­kin vie­lä löytyy.

Minä en ole pui­den asian­tun­ti­ja mut­ta pys­tyn huo­maa­maan jota­kin, kun kat­se­len nii­tä. Jos­sa­kin puus­sa on vie­lä mel­ko pal­jon vih­rei­tä leh­tiä, kun taas jokin toi­nen on mel­kein leh­de­tön. Mis­tä­hän se joh­tuu? Kyse voi olla leh­tien raken­tees­ta tai itse puun sijain­ti­pai­kas­ta. Jos­sa­kin pai­kas­sa voi tuul­la enem­män, ja kun leh­ti on tar­peek­si hau­ras, puto­aa se helposti.

Loka­kuun ensim­mäi­se­nä tors­tai­na Jyvä­län Set­le­ment­ti­ta­los­sa jär­jes­tet­tiin Kult­tuu­rien Kar­ke­lot. Se oli kiin­nos­ta­va tapah­tu­ma, mut­ta minus­ta tun­tui sil­tä, että siel­lä oli vähän lii­kaa väkeä yhtä aikaa. Oli kui­ten­kin hyvä, että tapah­tu­ma herät­ti kiinnostusta.

Kult­tuu­rien Kar­ke­lois­sa oli tans­si ‑ja musiik­kie­si­tyk­siä, ja mais­toin myös kiin­nos­ta­via ruo­kia maa­il­man eri kult­tuu­reis­ta. Tar­jol­la oli myös käsi­työ- ja askar­te­lu­pa­jo­ja. Kävin niis­sä ja askar­te­lin myös. Sain aikaan jon­kin­lai­sen teke­leen, joka muis­tut­taa sal­koa. Val­miit työt lai­te­taan ilmei­ses­ti jon­kin­lai­seen näyt­te­lyyn, joten jos käy näyt­te­lys­sä, saat­taa näh­dä myös minun työni.

Kes­ki­viik­ko­na 14.10. Hei­mo-hank­keel­la oli teko­ä­lyä käsit­te­le­vä tapah­tu­ma. Minä olin kuun­te­le­mas­sa, ja se oli mie­len­kiin­toi­nen esi­tys. Tapah­tu­ma ei ollut ensim­mäi­nen ker­ta, kun kuu­lin teko­ä­lys­tä. Sehän mai­ni­taan usein uuti­sis­sa, mut­ta esi­tyk­ses­sä oli myös uusia asioita.

Syk­sy jat­kuu ja leh­det putoi­le­vat, mut­ta me saam­me uudet leh­det ensi keväänä.

ter­vei­sin

yksi Jyvä­kun­na­ri