Mun päivä: Mari Hintikka

Kuka olet?  Mari, osa-aikai­­nen pro­jek­ti­työn­te­ki­jä Jyvä­län kan­sa­lais­opis­ton Yhdes­sä ja yhtei­söl­li­ses­ti – oppi­vat yhtei­söt ‑hank­kees­sa, jos­sa pyri­tään jal­kaut­ta­maan Jyvä­län kan­sa­lais­opis­ton toi­min­taa Huhtasuolle.

Mikä on paras­ta aamuis­sa­si? Olem­me työ­pa­ri­ni Gilan kans­sa suu­rim­man osan työ­ajas­ta Huh­ta­suon Kylä­toi­mis­tol­la, jon­ne pyö­räi­len usein hiki hatus­sa. Nämä mäki­set aamu­len­kit leh­tien rus­ka­lois­tos­sa ovat olleet muka­van vir­kis­tä­viä aloi­tuk­sia päivälle.

Mil­lai­sia teh­tä­viä työ­päi­vää­si kuu­luu? Syk­syl­lä työ­päi­vii­ni on kuu­lu­nut huh­ta­suo­lais­ten toi­vei­den ja ideoi­den kuun­te­le­mis­ta mones­sa muo­dos­sa, säh­kö­pos­ti­vies­tit­te­lyä, penk­ki­päi­vys­tyk­siä, aimo annos pala­ve­re­ja, suun­nit­te­lua, koh­taa­mi­sia Kylä­toi­mis­tol­la, tie­do­tus­ma­te­ri­aa­lien suun­nit­te­lua ja ideoin­ti­työ­pa­jo­jen ohjaa­mis­ta. Lyhyet päi­vät hujah­ta­vat ohi hur­jaa vauh­tia ja aina nur­kan takaa ilmaan­tuu jotain yllät­tä­viä työ­teh­tä­viä sekä Kylä­toi­mis­ton sydä­mel­li­siä työn­te­ki­jöi­tä ja asiak­kai­ta juttelemaan.

Mil­lai­nen roo­li Jyvä­läl­lä on päi­vis­sä­si? Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti Jyvä­lä on minul­le vie­lä suh­teel­li­sen tuo­re tut­ta­vuus, jon­ka seu­raan ja yhtei­söön on ollut help­po ja muka­va sujah­taa. Työ Yhdes­sä ja yhtei­söl­li­ses­ti ‑hank­kees­sa on sään­nöl­li­nen pala­nen osa-aikais­­ten töi­de­ni palet­tia. Kos­ka työs­ken­te­lem­me työ­pa­ri­ni Gilan kans­sa pää­asias­sa Huh­ta­suol­la, Jyvä­län raken­nus työyh­tei­söi­neen jää vali­tet­ta­vas­ti usein etäyh­tey­den varaan, mut­ta onnek­si Jyvä­läl­lä on tek­niik­ka hal­lus­sa. Huh­ta­suol­la Jyvä­län kan­sa­lais­opis­to ja set­le­men­tin arvot ovat tie­ten­kin läs­nä jokai­ses­sa het­kes­sä ja kohtaamisessa.

Mikä on lem­pi­het­ki päi­väs­sä­si? Koh­taa­mi­set Kylä­toi­mis­ton asiak­kai­den ja mui­den Huh­ta­suon asuk­kai­den kans­sa ovat ehdot­to­mas­ti lem­pi­het­kiä­ni, ja nii­tä mah­tuu Huh­ta­suol­la vie­tet­tyyn päi­vään usein vähin­tään yksi. Kun saan kun­nian kuul­la jon­kun asuk­kaan kuu­lu­mi­sia ja koke­muk­sia tai näen, että ennes­tään tun­te­mat­to­mat asuk­kaat löy­tä­vät toi­siin­sa yhtey­den, tun­nen ole­va­ni oikeas­sa pai­kas­sa töissä.

Mitä teet illal­la?  Pyö­rin teat­te­ri­pii­reis­sä ohjai­le­mas­sa, näyt­te­le­mäs­sä ja innos­tu­mas­sa, sana­tai­tei­len huip­pu­po­ru­kas­sa, luen ja teen pit­kiä käve­ly­ret­kiä metsään.

Mitä teki­sit, jos sai­sit teh­dä ihan mitä tahan­sa yhden päi­vän ajan? Meni­sin vie­rai­le­maan jon­kin elo­ku­van kuvauk­sis­sa tai jos se oli­si mah­dol­lis­ta, mat­kai­sin ihmet­te­le­mään ja ihas­te­le­maan jotain fan­ta­sia­maa­il­maa, esi­mer­kik­si vel­ho­kou­lu Tylypahkaa.

Aiem­mat Mun päi­vä ‑jutut löy­dät koot­tu­na täältä.